Hiukan punajuuren kasvatuksesta

Vieraspostaus Kirjoittaja Mari C. Kivistössä-blogi Veera pyysi minua kirjoittamaan vieraspostauksen kuukauden raaka-aineen, punajuuren kasvatuksesta. Kivistössä ollaan suuria juurikasfaneja, joten tällaisesta kunniasta en voi kieltäytyä! Punajuuri kuuluu helppoihin viljelykasveihin, joiden kasvatus on vaivatonta ja palkitsevaa. Siksi onkin sopivaa, ettei sen kasvatus ole meillä Kivistössä mennyt aina ihan putkeen. Meillä kun on ollut tapana alisuoriutua idioottivarmoissa kasveissa: ötökät tuhoavat retiisit, seuraavana vuonna ne eivät kasva lainkaan, joku syö kesäkurpitsan taimen ja jäljellejäävät tuottavat vain lehdistöä, satoisaksi mainostettu tomaatti tekee 5 hedelmää.

Ensimmäisen kerran kylväessämme punajuurta usea kesä sitten, sato oli valtava, kuten tuo kuva kertoo. Söimme naatteja salaatissa, punajuuria uunissa, keitossa, raakana ja loput tehtiin etikkapunajuuriksi, joista viimeiset tuhottiin tänä talvena. Toisena vuonna päätettiin, ettei kasvateta punajuurikkaita ollenkaan, kelta- ja raitajuurta vain, nehän ovat niin nättejä, eivätkä sotke samalla tavalla. Ne osoittautuivat jostain syystä paljon punaista sukulaistaan hankalammiksi kasvattaa, niinpä sato jäi heikohkoksi. Ne noin viisi yksilöä, jotka kahdesta rivistä kasvoivat, sidottiin sieväksi nipuksi, niistä otettiin kuva ja sen jälkeen tehtiin keltajuuripitsaksi. Leikittiin, että onnistuttiin.

Viime kesänä siirryimme takaisin punajuureen, mutta kylmä kesä nauroi päin naamojamme, eikä sadosta voinut oikein puhua. Mutta nyt on ensi kesää varten miekat on taas teroitettu, tiedämme mitä kunnon sadon eteen pitää tehdä. Ensikertalaisen onni on vaihtunut tietoon, ja aiomme taklata keltajuurikkaidenkin kasvatuksen kalkilla, ravinteikkaalla maalla ja vedellä. Jotain oppia on siis tarttunut, ne voin tässä teillekin jakaa. • Odota kiltisti. Punajuurta ei kannata kylvää kylmään maahan, vasta touko-kesäkuussa kevään etenemisestä riippuen. Harsotus suojaa epävarman alkukesän lämmönheittelyltä. • Liota siemenet ennen kylvöä, se parantaa niiden itävyyttä. Älä heitä ylijääneitä liotettuja siemeniä epähuomiossa olkapään yli mäkeen, saatat saada esimerkiksi kukkaistutuksen, jossa kasvaa yllätysjuurikkaita. Tai, heitä vaan, se oli itseasiassa ihan hauskaa. • Yhdestä siemenestä nousee useampi sirkkataimi, harventaminen on siis tarpeen. Liian lähellä toisiaan juurikkaat eivät pääse kasvamaan. • Pidä huolta, että kasvualusta on kalkittu ja ravinteikas ja juurikkaat saavat kuivana kesänä vettä. Älä ylilannoita: juurikkaat tapaavat kerätä itseensä nitraattia. • Heinäkuussa voi yleensä jo kerätä ensimmäistä sievää pientä satoa. Samalla annat kavereille lisää tilaa kasvaa aina syys-lokakuulle saakka. • Juurikkaiden pienet ja sievät naatitkin kannattaa hyödyntää, kunhan vain muistaa sen nitraattijutun. Me käytämme niitä maltilla salaateissa ja esimerkiksi haudutettuna valkosipulin, sitruunan tai valkoviinin ja oliiviöljyn kanssa lisäkkeenä. PS. Jos haluaa olla ihan trendien harjalla, nyt juurikkaat kuten muutkin juurekset syödään salaateissa raakoina ohueksi viipaloituna. Tapa on ollut vuoden päivät nousussa samalla kun meille pohjoisen asukkaille arkiset juurekset ovat päässeet korokkeelle muuallakin maailmassa. Erityisen ihanaa salaatista tulee, kun kastikkeeseen yhdistää hyvää öljyä, Dijonin sinappia, tilliä ja valkoviini- tai samppanjaetikkaa. Mari C.

Katso myös nämä